Crossmedian portfolio

Portfolio

Portfolio

Tomi Toivio

Tomi Toivio

Tomi Toivion Laajasalon opiston crossmediakurssin portfolio.

Kurssilla on käsitelty laajalti video- ja radiotuotantoa, journalistista kirjoittamista, valokuvausta ja muuta toimittajan työhön liittyvää.

Videoesittely

Videoesittely

Videoesittelyssä oli melko vaikeaa tiivistää keskeiset asiat lyhyeen tilaan. Joidenkin projektien esittelyyn oli pakko käyttää videokaappausta internetistä, koska keskeisin ideani on yhdistellä sisällöntuotantoa ja verkkoteknologioiden hallintaa. Lisäksi en tiedä onko tästäkin ollut jonkinlainen kurssi ollessani työharjoittelussa, joten videoesittely voi olla hieman erilainen kuin muilla.

Toimittajan esiintymistaito

Toimittajan esiintymistaito

Laitoin tähän vanhan YouTube-haastattelun vuodelta 2010, vaikka muissa videoissa on spiikkejä.

Photoshop

Photoshop

Photoshop-harjoitustehtävät.

Valokuvaus

Valokuvauskurssien harjoitustehtäviä.

Kuvakoko

Ensimmäisellä yrittämällä kuvat paloivat puhki koska joku oli jättänyt kameraan ihmeelliset asetukset, joten kuvakokotehtävä piti tehdä uudestaan.

Viestintä vaikuttaa

Espoon Kirstinmäessä sijaitsevat psykedeeliset graffitit ovat mielestäni vaikuttavaa viestintää, koska ne luovat ristiriitaisen vaikutelman slummissa elävistä hipeistä. Osassa kuvista on tietenkin suoraviivaisempi viesti.

Tosin omasta mielestäni yöllä äärimmäisen pitkällä valotusajalla otetut kuvat olivat huomattavasti näitä päiväkuvia tunnelmallisempia, mutta ilmeisesti harjoituksen tavoite ei ollut huonolaatuisten kuvien ottaminen pimeässä. Alla vertailun vuoksi yöversioita.

Ääni

Ilmeisesti äänitehtävä ei ollut pakollinen, mutta sain Viestintä vaikuttaa -tehtävää tehdessäni myös pari omasta mielestäni hienoa kuvaa mekaanisesta melusta kaupunkiympäristössä.

Valaistu henkilö- ja tuotekuva

Valaistu henkilökuva oli ainakin opettajan mielestä onnistunut. Sen sijaan näyttää siltä että kovinkaan onnistunutta valaistua tuotekuvaa ei löydy?

Henkilökuva miljöössä

Kuvat on otettu People’s Climate March 2015 Helsinki -tapahtumassa. Joissain kuvissa esiintyy patsas ja drone, jotka mielestäni täyttävät henkilön määritelmän.

En malta olla laittamatta mukaan muutamia kuvia Vantaan Painicupista, jossa otin valokuvia järjestäjäorganisaation Twitteriä varten. Painikuvat olivat mielestäni yllättävän hyviä, kun löysin ne myöhemmin kovalevyltäni. Tosin kuvat on otettu turhan kaukaa somen päivittämisen vuoksi enkä vieläkään ole aivan varma millaisilla asetuksilla nopeasti liikkuvia ihmisiä pitäisi kuvata.


Journalistinen kirjoittaminen

Journalistinen kirjoittaminen

Tein työharjoittelun maalis-toukokuussa 2016 maailma.netissä ja sain luvan käyttää kirjoittamiani artikkeleita portfoliossa. Mielestäni tämä on realistisempaa kuin kouluharjoituksena kirjoitettujen artikkeleiden käyttö.

Artikkeleista suurin osa käsittelee kehitysmaita, joten niissä on käytännössä pakko käyttää kuvituskuvina Creative Commons -lisensoituja kuvia Flickristä. Niinpä itse ottamiani kuvia käytettiin vain joissain Helsingissä tehdyissä reportaaseissa ja haastatteluissa.

Noin kolmestakymmenestä kirjoittamastani artikkelista suurin osa oli uutisia ja loput haastatteluja, reportaaseja tai kolumneja. Gallupin tyyppistä materiaalia ei tehty lainkaan.

Hankalinta oli tiedonhankinta kehitysmaa-artikkeleihin, monta mielestäni hyvää juttuideaa jäi kesken, koska tarpeeksi tietoa ei löytynytkään mistään. Mielestäni valmiita artikkeleita olisi voinut helposti kirjoittaa enemmänkin ilman toistuvaa jumitusta tiedonhankinnan kanssa.

Kenialainen verkkopalvelu raportoi ihmisoikeusloukkauksista ympäri maailman

Julkaistu 21.04.2016 maailma.netissä.
Kenian vuoden 2007 jälkeisessä vaaliväkivallassa kuoli yli 1 500 ihmistä, mutta sen seurauksena syntyi uusi innovaatio – verkkopalvelu Ushahidi, jonka avulla raportoidaan nykyisin ihmisoikeusloukkauksista Suomea myöten.

Sana ushahidi merkitsee swahiliksi todistajaa tai todistusta. Palvelu syntyi vuosien 2007–2008 vaaliväkivaltaisuuksien aikaa, kun bloggaaja, aktivisti ja juristi Ory Okolloh ehdotti väkivaltaisuuksia koskevien raporttien kokoamista kartalle. Muutamassa päivässä paikalliset ohjelmoijat perustivat Ushahidin, johon kuka tahansa saattoi lähettää raportteja väkivaltaisuuksista sähköpostin ja tekstiviestien avulla. Raportit näkyivät sijaintinsa perusteella Google Maps -kartalla.

Kaikki vuoden 2007 jälkeisen vaaliväkivallan syytetyt on sittemmin vapautettu Kansainvälisen rikostuomioistuimen syytteistä, mutta Ushahidi saavutti tavoitteensa, sanoo yhtiön operatiivinen johtaja Nathaniel Manning.

”Ushahidi pyrkii olemaan poliittisesti puolueeton. Alkuperäisen Ushahidi-alustan tavoite oli auttaa ihmisiä pysymään turvassa väkivallan aikana levittämällä tietoa tapahtumista ja antamalla nopeita varoituksia väkivallasta. Tämän tavoitteen työkalu saavutti. Tuhansia raportteja ja varoituksia väkivallasta lähetettiin vaaliväkivallan aikana”, hän kertoo.

Vaalimellakoiden jälkeen Ushahidi julkaistiin avoimen lähdekoodin projektina, jonka kuka tahansa voi ladata ja asentaa omalle palvelimelleen. Siihen on lisätty esimerkiksi Twitter-viestien automaattinen haku kartalle ja karttapalvelu Foursquaren tyyliset kirjautumiset eri sijainteihin.

Ushahidin ympärille syntyi myös ohjelmistoyhtiö, jolla on useita erilaisia tuotteita. Se on luonut esimerkiksi Crowdmap-palvelun, jonka avulla joukkoistettua karttatietoa voi kerätä ilmaiseksi ilman omaa palvelinta, SMSsync-ohjelman, jolla tekstiviestit voi välittää verkkoon Android-puhelimen avulla, sekä reaaliaikaista kriisidataa välittävän CrisisNET-palvelun.

Vaikka Ushahidin alkuperäinen tarkoitus oli raportoida nopeasti kehittyvistä humanitaarisista kriiseistä reaaliajassa, on sille löytynyt hyvin erilaisia käyttötarkoituksia. Eräs mielikuvituksellisemmista Ushahidi-sivuista sisältää raportteja ufohavainnoista eri puolilla maailmaa. Suomessa Ushahidia on käytetty ainakin rasististen välikohtausten raportointiin.

”Mielenkiintoisia käyttötapoja on monia. Olemme erityisen ylpeitä niistä Ushahidin käyttötavoista, joissa ihmisille yritetään antaa ääni ja tuoda näkyviin ihmisoikeusloukkauksia. Esimerkiksi seksuaalista häirintää kartoittava harassmap.org ja Syyrian tilannetta seuraava syriatracker.crowdmap.com ovat tällaisia sivustoja. Olemme myös erittäin vakuuttuneita Nepalin maanjäristyksien vuoksi luodusta quakemap.org-projektista”, Manning kertoo.

Kenia tietotekniikan keskukseksi?

Keniasta on tulossa yksi Afrikan keskeisimmistä tietoteknologian keskuksista. Afrikkalaista tietotekniikkaa kartoittavan CodeAfrican mukaan 11,3 prosenttia Afrikan GitHubin käytöstä tulee Keniasta. GitHub on suosittu avoimen lähdekoodin ohjelmoijien käyttämä palvelu, joka mahdollistaa ohjelmoimisen ja koodin jakamisen yhteistyössä. Kenian edellä ovat Etelä-Afrikka ja Egypti.

Kenia on muutenkin tekninen edelläkävijä esimerkiksi mobiilimaksujen suhteen. M-Pesa-palvelulla rahaa voi lähettää kännykällä. Palvelu on ollut toiminnassa jo vuodesta 2007, eli mobiilimaksujen suhteen Kenia on ollut paljon edellä teollisuusmaita. Kännykkäpuhelimet ovat levinneet maassa tietokoneita nopeammin.

Ushahidin luojat ovat kehittäneet myös muita paikallisiin olosuhteisiin sopivia ratkaisuja. Eräs näistä on BRCK, joka on matalan infrastruktuurin maihin suunniteltu langaton reititin. Siihen voidaan lisätä CrisisStack-palvelin, johon on asennettu valmiiksi Ushahidin ja Sahanan kaltaisia kriisiolosuhteita varten luotuja avoimen lähdekoodin ohjelmistoja.

”Ushahidin työryhmä kehitti BRCK:n, koska olemme teknologiayhtiö, joka on osa globaalia teknologiateollisuutta, mutta työskentelemme Nairobin kaltaisissa paikoissa, joissa internet ei aina toimi, mikä tekee ajoittain työstämme turhauttavaa. Nairobissa käytetyt laitteet ja reitittimet olivat samoja kuin Yhdysvalloissa käytetyt, mutta Yhdysvalloissa on paljon kehittyneempi infrastruktuuri. Päätimme luoda Afrikan infrastruktuuriin sopivan verkkotyökalun. Keniassa meillä oli parempi käsitys ongelmasta, joten pystyimme luomaan olosuhteisiin sopivamman ratkaisun”, kuvailee Manning.

Kansainvälinen rikostuomioistuin luopui syytteistä Kenian varapresidenttiä vastaan

 Julkaistu 07.04.2016 maailma.netissä.

Kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) on luopunut syytteistä Kenian varapresidenttiä William Rutoa vastaan todisteiden puutteessa. Ruto oli syytettynä väkivaltaisuuksien organisoimisesta hallituksen kannattajia vastaan Kenian vuoden 2007 vaalien jälkeen.

Rutoa ja hänen kanssaan syytettynä ollutta radiojuontaja Joshua Sangiavastaan ei löytynyt tarpeeksi todistusaineistoa. Tuomari Chile Eboe-Osujinmukaan ei voida sulkea pois sitä, että todistajien häirintä ja poliittinen sekaantuminen asiaan eivät olisi vaikuttaneet syyteaineiston heikkouteen. Tiistaina julkistetun päätöksen mukaan syytteet voidaan kuitenkin nostaa uudelleen, mikäli todistusaineistoa löytyy.

Rutoa ja Sangia syytettiin Kenian vuosien 2007–2008 vaaliväkivallan lietsomisesta. Väkivalta alkoi, kun vuoden 2007 presidentinvaalit voittanuttaMwai Kibakia epäiltiin yleisesti vaalivilpistä. Heti vaalituloksen julkistamisen jälkeen opposition kannattajat hyökkäsivät Kibakin kikuju-heimoa vastaan. Erityisen väkivaltaista oli Rift Valleyn maakunnassa, josta Ruton kalenjin-heimon jäsenet hyökkäsivät kikujuja vastaan. Toisaalta hallituksen poliisijoukot ampuivat satoja opposition mielenosoittajia.

Kenian vaaliväkivallasta oli aluksi syytteessä kuusi henkilöä, mutta nyt ICC on vapauttanut kaikki syytetyt. Kenian nykyinen presidentti Uhuru Kenyatta oli myös syytettynä, mutta hänet ICC vapautti syytteestä jo vuonna 2014. Kenyattan väitettiin organisoineen opposition vastaisia vastaiskuja mungiki-gangsterien avulla.

Sisäisten pakolaisten asema on epävarma

Vuoden 2007 vaaleissa vastakkaisilla puolilla olleet Kenyatta ja Ruto yhdistivät voitokkaasti voimansa vuoden 2013 rauhanomaisesti sujuneissa vaaleissa. Vaalien jälkeen uusi presidentti ja varapresidentti joutuivat syytteeseen väkivaltaisuuksien johtamisesta vastakkaisilla puolilla edellisissä vaaleissa.

ICC-prosessiin suhtauduttiin Keniassa melko skeptisesti, koska entiset vastapuolet olivat jo ehtineet yhdistää voimansa. Lisäksi ICC:n painottuminen afrikkalaisten poliitikkojen syyttämiseen aiheuttaa närää koko mantereella. Syytteistä luopuminen on kuitenkin pettymys vaalien jälkeen sisäisinä pakolaisina eläneille ihmisille.

Väkivaltaisuuksissa kuoli jopa 1 500 ihmistä ja noin puoli miljoonaa joutui maan sisäisiksi pakolaisiksi jouduttuaan jättämään kotinsa etnisten puhdistusten vuoksi. Vaikka poliittinen tilanne näyttää rauhoittuneen Kenyattan ja Ruton liittouduttua, sisäisten pakolaisten asioiden hoitaminen on kestänyt vuosikausia.

Vuoden 2016 alussa maan sisäisiä pakolaisia oli YK:n arvion mukaan vieläkin neljännesmiljoona. Sisäiset pakolaiset eivät yleensä tahdo palata vanhoihin koteihinsa etnisten jännitteiden keskelle, koska on mahdollista että vaaliväkivalta toistuu tulevissa vaaleissa.

Hallitus jakoi helmikuussa 2016 maan sisäisille pakolaisille noin 1 700 euroa perhettä kohden uudelleenasutusta varten ja ilmoitti sulkevansa leirit. Hallitukselta on kuitenkin vaadittu eduskunnassa selvitystä esimerkiksi uudelleenasutukseen tarkoitettujen varojen jakamisperusteista.

Puolueilta kaivataan lisätoimia rasismin kitkemiseksi

Julkaistu 06.04.2016 maailma.netissä.

Etelä-Suomen ETNOn puheenjohtaja Michaela Moua, yhteisökoordinaattori Habiba Ali ja Suomen Romanifoorumin toiminnanjohtaja Allan Lindberg Rasismi 2016 -seminaarissa. (Kuva: Tomi Toivio / maailma.net)

Etelä-Suomen ETNOn puheenjohtaja Michaela Moua, yhteisökoordinaattori Habiba Ali ja Suomen Romanifoorumin toiminnanjohtaja Allan Lindberg Rasismi 2016 -seminaarissa. (Kuva: Tomi Toivio / maailma.net)

Suomalaisten puolueiden on vaadittava toimijoiltaan yksiselitteistä irtisanoutumista rasistisesta toiminnasta, sanoi Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kaari Mattila järjestön eilen järjestämässä seminaarissa.

”Tarvitaan myös selkeä malli omien jäsenten rasismiin puuttumiseen”, Mattila totesi.

Ihmisoikeusliiton Rasismi 2016 -seminaariin osallistuivat kaikkien eduskuntapuolueiden edustajat lukuun ottamatta sairastapauksen takia pois jäänyttä keskustaa.

Seminaarissa keskusteltiin muun muassa eduskuntapuolueiden marraskuussa 2015 allekirjoittamasta rasisminvastaisesta peruskirjasta, jossa ne sitoutuvat puuttumaan jäsentensä rasistiseen käytökseen. Keinot kuitenkin vaihtelevat, seminaarissa selvisi.

Esimerkiksi vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki kertoi, että puolueeseen ei oteta jäseniksi henkilöitä, joilla on rasistisia mielipiteitä. Vasemmistoliiton jäseniksi on pyrkinyt esimerkiksi Suomen Sisun jäseniä, joita ei ole päästetty puolueeseen.

”Ei ole mahdollista allekirjoittaa sekä tämän järjestön että puolueemme näkemyksiä”, hän totesi.

Myös vihreät on jo vuosien ajan vaatinut ehdokkaita allekirjoittamaan sopimuksen, jossa nämä irtisanoutuvat rasismista. Kaari Mattilan mielestä myös muiden puolueiden pitäisi ”skarpata” samaan tyyliin.

Ei puoluetukien rajoitukselle

Perussuomalaisten Matti Putkosen mukaan puolueella on rasismin kitkemisessä ”kokemuspohjainen polku”, jolta ei pääse livahtamaan mihinkään suuntaan. ”Meillä on ollut tapauksia ja tulee varmaankin tapauksia, joita joudutaan käymään läpi. Käymme ne läpi ihan itsenäisesti”, hän muotoili.

Sosiaalidemokraattien puoluesihteerin Reijo Paanasen mukaan rasismiin liittyvät jännitteet näkyvät myös puolueiden kansainvälisissä suhteissa.

”Erään sisarpuolueen jäsenyyttä puolueiden eurooppalaisessa yhteistyöjärjestössä täytyy pohtia vakavasti. Kyseessä on erään maan pääministeripuolueeksi pyrkivä puolue, joka kävi vaalikampanjansa hyvin maahanmuuttovastaisin teemoin.”

Joissakin Euroopan maissa rasististen puolueiden osalta voidaan rajoittaa esimerkiksi puoluetukia tai pääsyä julkisrahoitteiseen mediaan, mutta seminaarissa näitä keinoja pidettiin hankalina esimerkiksi kansalaisvapauksien rajoittamisen ja rasismin tarkan määrittelyn hankaluuden vuoksi.

Entistä enemmän katutason rasismia

Seminaariin osallistui myös vähemmistöjärjestöjen edustajia, joiden mukaan solvaaminen kaduilla ja muu arkipäiväinen vihapuhe on lisääntynyt.

”Moni suomalainen joutuu kohtaamaan lähes päivittäistä solvaamista, mikä on järkyttävän raskasta kokijalle. Tällainen pitelemätön vihapuhe ei ole hyvinvoivan yhteiskunnan merkki”, kertoi Ihmisoikeusliiton Mattila.

Yhteisökoordinaattori Habiba Ali totesi, ettei puolueiden sitoutuminen rasisminvastaisuuteen oikeastaan näy kansalaisten arkielämässä.

”Vihapuheet ovat lisääntyneet todella paljon. On kannatettavaa että puolueet allekirjoittavat näitä. Kuitenkin aina ennen vaaleja aletaan ratsastaa maahanmuuttokriittisyydellä”, hän huomautti.

Sisäministeriön poliisitarkastaja Pekka Hätönen puolestaan kertoi, että eri poliisilaitoksilla kyky tunnistaa viharikoksia on erilainen. Parhaimmillaankin vain puolet niistä tunnistetaan poliisilaitoksilla viharikoksiksi. Nyt poliisia on ohjeistettu ilmoittamaan kaikki viharikokset syyttäjälle jo esitutkinnan alkaessa.

12 000 suomalaista vastustaa perheenyhdistämisen kiristystä

Julkaistu 21.04.2016 maailma.netissä.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International ja sen yhteistyökumppanit luovuttivat tiistaina eduskuntapuolueiden edustajille perheenyhdistämisen ehtojen kiristämistä vastustavan vetoomuksen, jonka keräsi 12 000 suomalaisen allekirjoituksen.

Järjestöjen mukaan hallituksen suunnittelema tuloraja perheenyhdistäjälle tekee perheenyhdistämisestä lähes mahdotonta, koska kansainvälistä suojelua saavat työllistyvät usein matalapalkka-aloille.

Lakiesityksen mukaan perheenyhdistäjä tarvitsisi 2 600 euron tulot tuodakseen Suomeen puolison ja kaksi lasta. Alle puolet suomalaisista tienaa näin paljon. Tulorajaa kaavailtiin myös suomalaisille perheenyhdistäjälle, mutta suomalaisten osalta vaatimuksesta luovuttiin.

Pakolaisneuvonta ry:n johtava lakimies Marjaana Laine totesi vetoomuksen luovutustilaisuudessa, että perus- ja ihmisoikeudet asettavat rajat lainsäädännölle. Hallituksen esitys asettaa hänen mielestään ihmiset eriarvoiseen asemaan taloudellisen aseman perusteella, mikä on yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaista.

Vihreiden kansanedustaja Emma Karin mukaan hallituksen esitys on epäinhimillinen ja julma. Hänen mukaansa julkisuudessa on keskusteltu siitä, että Eurooppaan on saapunut vain nuoria miehiä, ja nyt Turkin sopimuksen ja perheenyhdistämisen tiukennuksien myötä läimäistään ovi kiinni naisten ja lapsien edessä.

RKP:n kansanedustajan Anders Adlercreutzin mukaan hallituksen esitys on hyvin lähellä erittäin maahanmuuttovastaista Nuivaa vaalimanifestia ja hyvin kaukana keskustan ja kokoomuksen arvomaailmasta.

Nuiva vaalimanifesti oli 13:n perussuomalaisen poliitikon vuoden 2011 eduskuntavaaleja laatima vaaliohjelma, joka vaati muun muassa perheenyhdistämisen kiristämistä. Adlercreutz pitääkin perheenyhdistämisen ehtojen kiristystä lähinnä myönnytyksenä perussuomalaisille.

Perheenyhdistäminen on järjestöjen mukaan vaikeaa jo nyt. Pakolaisten luovutustilaisuudessa kertomista käytännön kokemuksista nousi esille vaikeus päästä edes paikalliseen Suomen suurlähetystöön tekemään perheenyhdistämishakemusta. Esimerkiksi Syyriasta on hyvin vaikeaa päästä tekemään hakemusta Suomen suurlähetystöön Syyriassa tai Libanonissa.

Sisäministeriön mukaan lakiesitys perheenyhdistämisen kiristyksestä on tarkoitus käsitellä eduskunnassa kevätistuntokaudella.

Tiukka lainsäädäntö vaikeuttaa toimittajien työtä Tansaniassa

Julkaistu 13.05.2016 maailma.netissä.

Rose Haji Mwalimu vieraili Maailman lehdistönvapauden päivän konferenssissa. (Kuva: Tomi Toivio / maailma.net)

Rose Haji Mwalimu vieraili Maailman lehdistönvapauden päivän konferenssissa. (Kuva: Tomi Toivio / maailma.net)

Tansanian lehdistönvapauden tila on parempi kuin useimpien sen naapurimaiden, mutta sananvapauden mallimaana sitä ei voi pitää.

Maan lehdistölaki antaa hallitukselle mahdollisuuden sulkea minkä tahansa median milloin tahansa, kertoo veteraanitoimittaja Rose Haji Mwalimu.

”Lehdistönvapauden tila Tansaniassa ei ole hyvä eikä huono, vaan siltä väliltä. Tansanialla ei ole tiedonvapauslakia. Meillä on perustuslain artikla, joka takaa tiedonvapauden mutta ei pääsyä tietoon. Tätä hallitus käyttää hyväkseen sulkeakseen radioasemia, televisioasemia ja haastaakseen journalisteja oikeuteen”, Suomessa toukokuun alussa vieraillut Mwalimu kertoo.

Mwalimu sai huhtikuussa 2016 Tansanian journalistien elämäntyöpalkinnon. Hän osallistui Helsignissä järjestettyyn maailman lehdistönvapauden päivän konferenssiin.

Mwalimu on toiminut pitkään Tansanian yleisradion toimittajana ja on nykyisin yhteisöradio-asiatuntija YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon Dar es Salaamin toimistossa. Hän on myös toiminut toiminnanjohtajana sananvapausjärjestö MISA Tanzaniassa ja perustanut Tansanian naistoimittajien järjestön Tamwan.

Omassa journalistin työssään Mwalimu pitää tärkeimpänä arvonaan sananvapauden vastuullista käyttöä.

”Sananvapautta käytettäessä ollaan tekemisissä ihmisen yksityisyyden kanssa. Jos yksityisyyttä ei loukata, käytetään sananvapautta vastuullisesti”, hän sanoo.

Hallitus sabotoi lainsäädännön muutokset

Tansaniassa toimittajien työtä rajoittavat monet lait. Media-alan organisaatiden liittouma on kampanjoinut niiden muuttamiseksi jo vuodesta 2000, mutta edistys on ollut hidasta.

”Löysimme 20 medialle vihamielistä lakia ja annoimme suosituksemme niiden muuttamiseksi, mutta suosituksiamme ei otettu huomioon”, Mwalimu kertoo.

Esimerkiksi vuonna 2007 yritettiin luoda lakia oikeudesta päästä käsiksi informaatioon.

”Laki on käsitelty kolme kertaa parlamentissa ilman tuloksia. Seurasimme lain etenemistä luonnoksesta parlamenttiin. Kun saimme lakiluonnoksen lopullisen version, havaitsimme että sidosryhmien lisäämät asiat oli poistettu. Eli hallitus vain teki lain itse välittämättä sidosryhmistä”, Mwalimu kritisoi.

Myös journalistien toimintaympäristöä säätelevä mediapalvelulaki on edennyt hitaasti.

”Tänä vuonna meille luvattiin kolmatta yritystä säätää laki, joten odotamme sormet ristissä. Oli vuosi 2007, vuosi 2008 ja nyt on vuosi 2016, eikä lakia ole säädetty.”

”Tämä on ihmisoikeuksien vastaista, koska Tansaniassa on niin paljon journalistien vastaisia rikkomuksia. Mediapalvelun sulkeminen ja tiedon saatavuuden estäminen rikkoo oikeutta saada tietoa. Demokratisoituminen ei onnistu ilman kansalaisten oikeutta saada tietoa”, Mwalimu sanoo.

Hallitus on kieltänyt esimerkiksi kriittisen Mwana Halisi -lehden jo kolme kertaa. Lehti paljastaa hallituksen väärinkäytöksiä, kuten korruptiota ja huonoa hallintoa.

Mwalimu pitää ongelmista huolimatta Tansanian mediaa edistyksellisenä.

”Ennen monipuoluejärjestelmään siirtymistä 1980-luvulla meillä oli vain kolme mediaa: hallituksen yleisradio, englanninkielinen sanomalehti ja hallituspuolueen sanomalehti. Vuonna 1992 tapahtuneen poliittisen muutoksen jälkeen media monipuolistui, mutta media ei ole vieläkään vapaa. Rikkaat ihmiset – eivät media-alan ammattilaiset – muuttivat tilanteen rahaksi.”

Sosiaalista mediaa Tansaniassa käyttävät lähinnä nuoret. Myös sitä rajoitetaan kyberrikoslailla, jonka avulla hallitus voi esimerkiksi tarkastaa, millaista tietoa laitteilla vastaanotetaan.

”Lisäksi laki kieltää kaikenlaisen kansankiihotuksen ja herjauksen sosiaalisessa mediassa. Viime vuoden vaalien aikaan muutamia tällaisia tapauksia eteni oikeuteen asti”, Mwalimu kertoo.

Yhteisöradiot kehitystä levittämässä

Nykyisessä päätyössään Mwalimu toimii Unescon yhteisöradio-asiantuntijana. Yhteisöradiot ovat epäkaupallisia radioita, joissa kansalaiset itse pääsevät ääneen. Unesco tarjoaa yhteisöille teknistä tukea lähettimien, studioiden ja muiden tarvikkeiden muodossa. Lisäksi se opettaa yhteisöille radioasemaa varten tarvittavia taitoja. Yhteisöradiotoimintaa maassa tukee myös suomalainen Viestintä ja kehitys -säätiö.

”Tansania on suuri maa. Suuri osa ihmisistä on köyhiä, lukutaidottomia ja elää syrjäisillä alueilla. Sanomalehtiä ja televisiota ei ole saatavilla. Toimivin viestintäväline on radio. Tansaniassa radiolla on vieläkin keskeinen rooli tiedon ja koulutuksen levittäjänä. Se muokkaa myös ihmisten asenteita”, Mwalimu sanoo.

Heimojen väliset väkivaltaisuudet ovat leimanneet monia Tansanian naapurimaita, mutta Tansania on pysynyt rauhallisena. Mwalimun mukaan swahilin kieli on keskeisin tansanialaisia yhdistävä tekijä, vaikka maassa puhutaan paikallisiakin kieliä.

”Tansania on hyvin rauhanomainen maa. Heimoja on yli 120, mutta meidät yhdistää yhdeksi heimoksi swahilin kieli. Tansaniassa ei kysytä miltä alueelta joku tulee, olemme yhtä kansaa, heimojen välisiä avioliittoja on paljon. On vaikeaa sanoa kuka tulee mistäkin”, hän kertoo.

Elokuvafestivaali murtaa perinteistä Afrikka-kuvaa

Julkaistu 14.04.2016 maailma.netissä.

Helsingissä toukokuussa järjestettävällä Helsinki African Film Festivalilla (HAFF) paneudutaan tänä vuonna Afrikan pieniin ja suuriin vallankumouksiin, henkilökohtaista tasoa unohtamatta. Teemana on Africa on the Move eli Afrikka liikkeessä.

Kehitysyhteistyöjärjestö Shalin Suomen ja sen yhteistyökumppanien järjestämä festivaali järjestetään nyt seitsemättä kertaa hallituksen siihen kohdistamista rahoitusleikkauksista huolimatta.

”Festivaali on kasvanut, eli yhteistyökumppaneiden määrä on kasvanut joka vuosi. Ulkoministeriön rahoitus on katkaistu, joten on keksitty muita keinoja jatkaa festivaalien toimintaa. Uusia yhteistyökumppaneita on todella paljon”, kertoo tuotantokoordinaattori Anna-Kaisa Dele.

Afrikassa tuotetaan nykyisin valtavan paljon elokuvia. Nigerian Nollywood lienee maailman toiseksi tuottoisin elokuvakeskus Intian Bollywoodin jälkeen. Festivaaleille on kuitenkin haettu viihteellistä Nollywoodia taiteellisempaa ja vaihtoehtoisempaa ilmaisua.

Elokuvien tarjonnasta ei ole ollut pulaa.

”HAFFin verkkosivuilta voi lähettää elokuvia festivaaleille. Festivaaleille lähetettiin yli tuhat elokuvaa. Esitettävät teemaan sopivat elokuvat on valittu tästä joukosta”, kertoo Dele.

Festivaali pyrkii myös rikkomaan perinteistä median kuvaa Afrikasta.

”Media näyttää Afrikasta aika yksipuolista kuvaa: konflikteja ja nälänhätää. Tietysti monissa elokuvissa on myös teemana konfliktit, mutta niissä näytetään myös muuta elämää”, Dele sanoo.

Yhteistuotantoja suomalaisten kanssa

Eräs tämän vuoden pääelokuvista on burkinafasolaisen Sékou Traorén ohjaama The Eye of Cyclone, joka kertoo kapinallissotilasta puolustavasta asianajajasta.

Raoul Peckin ohjaama Lumumba puolestaan kertoo historiallisen tarinan Kongon demokraattisen tasavallan kolonialismia vastaan taistelleesta presidentistä. Lumumba onnistui suututtamaan länsivallat, ja hänet murhattiin epäselvissä olosuhteissa.

Tämän vuoden festivaaleilla on myös jonkin verran Afrikan ulkopuolelle sijoittuvia teemaan sopivia elokuvia, esimerkiksi Syyrian kriisiä käsittelevä The Road to Aleppo. Red Leaves taas on elokuva etiopialaisesta Israeliin muuttaneesta miehestä, joka pyrkii muista maahanmuuttajista poiketen säilyttämään omaa kulttuuriaan.

Osa festivaalien lyhytelokuvista on tuotettu osittain Suomesta käsin. Kongolaisesta lapsikaupan uhrista kertova Miles to Go Before I Sleep on suomalais-kongolaista yhteistuotantoa. Blending In on tarina Etiopiassa kasvaneesta nuoresta miehestä, joka päätyy lopulta Suomeen.

Festivaalit järjestetään 10.–15.5. 2016 Kino Sherylissä. Lyhytelokuvia esitetään myös Sosiaalifoorumin yhteydessä 16.4.2016 ja Arabian Katufestivaaleilla 14.5.2016.

Selvitys: Yritysten käyttämät eettisyyssertifikaatit eivät huomioi riittävästi työntekijöiden oikeuksia

Julkaistu 27.04.2016 maailma.netissä.

Yritysten käyttämät sosiaalisen vastuullisuuden valvontajärjestelmät sivuuttavat usein työntekijöiden äänen. Ongelmia on myös tarkastuksissa, läpinäkyvyydessä ja kriteerien määrittelyssä, käy ilmi suomalaisyritysten vastuullisuutta seuraavan Finnwatch-järjestön tuoreesta raportista (pdf).

Raportissa vertaillaan suomalaisyritysten käyttämiä sosiaalisen vastuullisuuden sertifiointi- ja auditointijärjestelmiä. Niillä pyritään varmistamaan työntekijöiden oikeuksien toteutuminen tuotantoprosessissa. Yleensä valvonnan suorittaa jokin alan kansainvälinen yritys, joten auditoinnista on tullut miljardibisnestä.

Raportin mukaan sertifiointijärjestelmissä on kuitenkin aukkoja.

”Työntekijöiden ääni sivuutetaan ja auditointien laatu on heikko. Yhdessäkään sertifiointijärjestelmässä ei edellytetä haastatteluja työpaikan ulkopuolella. Ammattiliitot eivät ole mukana varmistamassa ammatillisen järjestäytymisen toteutumista”, kertoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.

Tutkimuksen mukaan kaikissa paitsi yhdessä sertifiointijärjestelmässä vaaditaan työntekijöiden kuulemista. Finnwatchin mukaan kuulemisia pitäisi kuitenkin järjestää työpaikan ulkopuolella, jotta työntekijät voisivat varmasti puhua vapaasti.

16 sertifiointijärjestelmän vertailussa parhaiten menestyi Reilu kauppa, jossa yrityksiä esimerkiksi vaaditaan nostamaan työntekijöiden palkkaa, jos se ei riitä toimeentuloon. Kriteereinä vertailussa olivat valvontajärjestelmien riippumattomuus, läpinäkyvyys, kriteerien kattavuus ja laatu, raaka-aineiden jäljitettävyys ja kuluttajaviestintä sekä vaikuttavuus.

Huonoimmin menestyi mehuteollisuuden etujärjestön Sure-Global-Fair valvontajärjestelmä, jossa ei edellytetä ollenkaan työntekijöiden kuulemista. Sitä käyttää Suomessa mehutehdas Eckes-Granini.

Monien suomalaisyritysten käyttämä eri alojen Business Social Compliance Initiative eli BSCI-sertifikaatti ei myöskään menestynyt erityisen hyvin. Se ei esimerkiksi edellytä auditointien tulosten olevan julkisia. BSCI:tä käyttävät muun muassa Kesko, S-Ryhmä, Alko, Marimekko, Stockmann ja Tokmanni.

Parhaiten sijoittuneen Reilu kauppa -sertifikaatinkin tulisi Finnwatchin mukaan kehittää erityisesti järjestelmän läpinäkyvyyttä.

Kuluttajilla vähän valtaa

Vaikka yksikään sertifikaatti ei saa raportissa mukaan täysin puhtaita papereita, on sertifioitu tuote silti eettisen kuluttajan kannalta parempi vaihtoehto kuin sertifioimaton tuote.

”Tietysti kuluttajien pitäisi valita sertifioitu tuote. Sertifikaateissa on kuitenkin hirveitä eroja. Oikeastaan emme usko kuluttajien pystyvän ohjaamaan sertifikaattimarkkinoita, joten toivomme jotain rotia viranomaisten taholta”, sanoo Vartiala.

Myös ammattiliitot voisivat Finnwatchin mukaan vahvistaa rooliaan sertifiointijärjestelmässä. Ammattiliitot ovat raportin mukaan päättävässä roolissa vain kolmessa sertifiointijärjestelmässä.

”Ammattiliittojen osallistuminenkaan ei vielä riitä. Forest Stewardship Council -sertifikaatissa on mukana ammattiliittoja, mutta tämä sertifikaatti ei siltikään pärjännyt testissämme. Suosittelemme että ammattiliitot pyrkisivät strategisesti haastamaan sertifikaatteja ja käyttämään niitä apuna työntekijöiden oikeuksia vaadittaessa”, Vartiala sanoo.

Miespuoliset seksityöntekijät jäävät helposti ilman tukipalveluita

Julkaistu 28.04.2016 maailma.netissä.

Suomessa on satoja seksipalveluita myyviä miehiä, joista suurin osa työskentelee yksin. Yksin työskentelemiseen sisältyy erilaisia sosiaalisia ja terveydellisiä riskejä, eikä seksityöläisiä ole helppo tavoittaa tukipalveluidenkaan avulla.

Miespuolisten seksityöläisten tilannetta kartoitettiin seksityöläisten oikeuksia Suomessa ajavan Pro-tukipisteen vuosina 2012–2014 toteutetussa PROXY-projektissa, jossa kehitettiin myös seksialalla toimivien miesten tukipalveluita.

PROXY-projektin loppuraportin mukaan miehet eivät usein hakeudu tukipalveluihin, koska pelkäävät joutuvansa rekisteröidyiksi. Miehet eivät myöskään muodosta yhteistä identiteettiä tai yhteisöä, jossa kokemuksia voisi jakaa. He eivät välttämättä edes pidä itseään seksityöläisinä.

Miespuoliset seksityöläiset jakaantuvat Pro-tukipisteen mukaan viiteen ryhmään: ammattimaisia seuralaispalveluita tarjoaviin miehiin, erilaisilla tapaamispaikoilla vastikkeellista seksiä tarjoaviin miehiin, seksiä myymällä päihteiden käyttöä rahoittaviin päihdeongelmaisiin miehiin, ylläpitosuhteessa eläviin miehiin ja erotiikka-alalla toimiviin miehiin.

Projektin onnistumisen kannalta suurin ongelma oli ottaa yhteyttä seksityöläisiin. Pro-tukipisteen projektissa heitä etsittiin verkon keskustelupalstoilta ja kaupungin tapaamispaikoilta. Tehokkaaksi keinoksi osoittautui lopulta perinteinen puhelinpäivystys.

Projekti erosi naispuolisille seksityöläisille suunnatuista projekteista esimerkiksi siten, että naispuolisen työntekijän oli erittäin vaikeaa ottaa yhteyttä miespuolisiin seksityöläisiin. Niinpä projektiin tarvittiin miespuolisia työntekijöitä seksityöläisten tavoittamiseen. Projektin rahoituksen loputtua näitä kontakteja on vaikea luoda.

”Miespuolisen työntekijän puuttuminen tullee johtamaan taas siihen, että miehiä ei tavoiteta – valitettavasti näin aina käy. Ne, jotka nyt tämän hankkeen aikana tavoitettiin, saattavat olla yhteydessä edelleenkin, mutta uusia ei tavoiteta. Olemme pahoillamme, että emme saaneet rahoitusta miehille suunnatun toiminnan jatkamiseen”, toteaa Pro-tukipisteen toiminnanjohtaja Jaana Kauppinen.

Seksityöläisten tavoittamisen lisäksi ongelmalliseksi osoittautui yhteisen käsitteistön puuttuminen. He eivät useinkaan miellä itseään seksityöläisiksi tai verkostoidu muiden seksityöläisten kanssa. Kun työläisillä ei ole yhteisiä identiteettejä ja yhteisöjä, niin käsitteetkään eivät ole tuttuja. Projektin oli vaikeaa tavoittaa kohderyhmäänsä ilman yhteisiä käsitteitä.

Dokumentti

Dokumentti

Olin työharjoittelussa dokumenttikurssin aikaan, joten päätin tehdä jo kauan suunnittelemani dokumentin numeroasemista. Koska en päässyt kurssille dokumentti saattaa olla hieman erilainen kuin muiden tuotokset. Ainakaan 7 minuutin pituutta ei voi lyhentää, sen sijaan dokumentin pidentäminen huomattavasti olisi hyvinkin mahdollista.

Dokumentissa käytetyt radionäytteet olen nauhoittanut itse WebSDR-radiolla. Numeroasemalähetysten ajatellaan yleisesti olevan public domainissa, koska kukaan ei edes tahdo tunnustaa olevansa lähetysten takana. Esimerkiksi The Conet Project on julkaissut neljän levyn kokoelman numeroasemalähetyksiä.

TV-työ

TV-työn harjoitustehtäviä. Kaksi ammattiesittelyä, kolme uutisinserttiä, dokumentti ja gallup.

Dokumentti

Olin työharjoittelussa fiktio- ja dokumenttikurssin aikaan eikä harjoittelun jälkeen olisi enää ehtinyt kuvata uutta dokumenttia, joten päätin tehdä nopeasti dokumentin Democracy Hackathonissa kuvaamastani materiaalista, jota oli kylläkin paljon, mutta jota en alunperin ajatellut edes käyttää huonon äänentoiston, hämärän valaistuksen ja hankalien kuvakulmien vuoksi. Esitykset joutui kuvaamaan alaviistosta hämärässä ja monitorin loistaessa kameraan, mutta tuloksena on jossain määrin kyberpunkmainen vaikutelma, joka ehkä sopii tähän.

Informaatiofriikin konsepti on ehkä lähempänä avointa dataa ja avointa lähdekoodia käsittelevää humoristista vodcastia kuin normaalia dokumenttia. Kokeilin erilaisia ideaan tarvittavia tekniikoita, kuten tietoiskun tapaisia selityksiä käytetystä avoimen datan terminologiasta, After Effectsillä tehtyjä informaatiografiikoita ja screencastingia. Valitettavasti lopullisessa versiossa ei juurikaan ole informaatiografiikkoja ja tietoiskuja, erilaisia hassuja After Effects -efektejä on sitäkin enemmän.

Informaatiofriikissä on käytetty Creative Commons -lisenssillä julkaistua kolmiulotteista mallia, valokuvaa ja biisiä. Lopputeksteissä on Blenderillä renderöity kolmiulotteinen avaruusalus, koska piti kokeilla sitäkin.

Luultavasti jonain päivänä kenties ilmestyvä jakso kaksi on vielä paljon lähempänä vodcastia kuin dokumenttia.

Ammattiesittely

Ammattiesittelyn oli tarkoitus esitellä vain ravintoloitsija, mutta myös kokki ja tarjoilija tahtoivat mukaan. Niinpä ammattiesittelyssä on nyt melkein koko ravintola. En kuvannut tätä koulun kameralla ja mielestäni käyttämäni kameran kuvan ja äänen laatu oli niin surkea, että tein toisenkin ammattiesittelyn.

Lopulta kokeilin editoida ensimmäisen ammattiesittelyn uudestaan After Effectsillä ja sain kuvan ja äänen laatua parannettua niin paljon, että päätin sittenkin laittaa sen portfolioon, koska siinä on sympaattinen meininki.

Tein toisenkin ammattiesittelyn, jossa ei ole ainakaan kameraongelmia. Oman isoäidin haastatteleminen saattaa olla juksausta. Tai sitten ei.


Uutisinsertit

Ensimmäinen uutisinsertti oli Suomen puolueet -kirjan julkaisutilaisuudesta. Ongelmana on lähinnä sivuikkunasta tuleva häiritsevän voimakas valo.

Toinen uutisinsertti käsittelee kulttuuridatan avaamisen työpajaa ja esitettiin Tietologian My Data -jaksossa.

Kolmas uutisinsertti oli sosiaalisen median naisvihaa ja rasismia vastustavasta mielenosoituksesta Someopaatti-ohjelman sukupuolten tasa-arvoa käsittelevää jaksoa varten, mutta jakso taisi peruuntua ja unohdin koko insertin olemassaolon.


Gallup

Refugees Welcome -galluppiin tehtiin niin paljon haastatteluja, että suurin osa niistä jäi käyttämättä. Tämä taitaa olla ainoa video jonka alkuperäiset tiedostot ovat kadonneet, joten nyt esimerkiksi hassuja nimiplansseja on vaikea korjata.

Ahmed Kakoyi teki suurimman osan haastatteluista ja itse olin lähinnä kameramiehenä ja editoijana.

Käytännössä tämä oli pakko tehdä juoksemalla käsivarakameran kanssa haastateltavien perässä, mutta kameran lievä heiluminen tuntuu sopivan tunnelmaan. Lisäksi oli niin aurinkoista, että kameraan piti kiinnittää suodin. Muistaakseni vain yksi kolmen maahan juuri saapuneen pakolaisen haastattelu ylivalottui liikaa.


Radiotyö

Radiokurssien tehtäviä. Kaksi äänitarinaa, neljä haastattelua ja reportaasi.

Äänitarinat

Ensimmäinen äänitarina on vain sanaton kertomus koulumatkasta. Kuulemme erilaisia kaupungin ääniä.

Toinen äänitarina kertoo pienen koiranpennun elämästä. Koiranpennun ääntelyitä oli vain yllättävän vaikeaa nauhoittaa ilman että kaikenlaiset kolahdukset ja rasahdukset olisivat peittäneet ne alleen.


Haastattelut

3D-Tarvikkeen haastattelu oli ilmeisesti ensimmäinen haastattelutehtävä.

Yksi tehtävä oli tehdä haastattelu Studia-messuilla.

Kirjanjulkaisutilaisuus ei ole varsinaisesti haastattelu vaan reportaasi, mutta kuuluu varmaankin tänne.

HAFF-haastattelu on oikeastaan audioversio maailma.netin tekstihaastattelusta.

Rose Haji Mwalimun haastattelu oli myös alunperin maailma.nettiä varten. Lisäksi se lienee melko paljon normaalia formaattia pidempi.


After Effects

After Effects

En oikein saanut keksittyä miten tekisin After Effects -kurssin varsinaisen tehtävän ja juutuin leikkimään kaikkea muuta After Effectsillä. Ainoa puolivalmis viritelmä taitaa olla tämä blue screenillä tehty Max Headroom -parodia. Nyt naama ei näytä muoviselle vaan suttuiselle animaatiolle.

Joka tapauksessa tämä oli huvittava niistä (harvoista) jotka muistavat Max Headroomin pitivät tätä hauskana ja muut eivät oikein tajunneet vitsiä.

Itsearviointi

Itsearviointi

Journalistisesta kirjoittamisesta minulla on niin paljon aikaisempaa kokemusta, että sitä ei oikein voi verrata video- ja radiopuolen kanssa. Radiopuolella oli miellyttävää havaita, että media on oikeastaan hyvin ilmaisukykyinen hyvinkin pienillä resursseilla.

Videotuotanto taas tuntui paljon raskaammalta prosessilta. Esimerkiksi uutisinserttien tekemisessä oli erittäin vaikeaa keskittyä kuvaamiseen ja haastatteluihin samaan aikaan. Monista tapahtumista tuntui olevan vaikeaa saada tarpeeksi mielenkiintoista kuvituskuvaa, mikä ei tietenkään olisi haitannut radiopuolella.

Kehittelin radion juontoharjoituksissa radiojuontajapersoonan, mutta en oikein ehtinyt kehitellä ideaa sen pidemmälle. Ensinnäkin olisin tahtonut tehdä teemallisesti marginaalisempiin musiikkigenreihin keskittyvää ohjelmaa, joka on vaikeampi toteuttaa soittolistaformaattien vuoksi. Videopuolella juontajan rooli ei oikeastaan tuntunut innostavalta.

Työharjoittelu Maailma.netissä oli artikkelien kirjoittamista ja vain joissain haastatteluissa ja reportaaseissa oli kuvituksena omia valokuvia. Eli harjoittelu keskittyi kirjoittamiseen, josta on paljon kokemusta jo valmiiksi. Harjoittelu oli verkkojournalismia itseäni kiinnostavasta aihepiiristä, tahtoisin tehdä juuri sen tyyppistä työtä.

Mediaprojekteista olin ainakin kahdessa yleisötapahtumassa kameramiehenä, yhdessä Kaupunki.tv:n ohjelmassa tuottajana ja inserttitoimittajana, sekä kolmessa muussa Kaupunki.tv:n ohjelmassa eri rooleissa: toimitussihteerinä, kameramiehenä ja sosiaalisen median vastaavana.

Top